Huomenna, tiistaina, pidän vapaapäivän töistä. Tarkoitus on pakata. Neljä päivää ja matka alkaa.
Pikkuhiljaa alkaa perhosia pyöriä vatsassa.
Kävin tänään lääkärillä hakemassa lääkereseptejä. Kerjäsin erilaisia allergialääkkeitä ja kunnon annoksen särkylääkkeitä. Eikähän näillä pärjätä!
Ja eilen kävin hakemassa Serjalta ne matkalaukut. Oikein ovat kunnon kokoisia. Saadaan neitosen vaatteita mahdutettua sinne paluumatkaa varten.
Vielä pitäisi ostaa jotain mukavaa luettavaa lennolle, niin ja tietysti muutenkin matkalle. Amerikasta ei taida löytyä suomenkielisä romskuja..
Nyt meen nukkumaan, huomenissa jaksan sitten ahkerasti pakkailla.. (ja panikoida).
maanantai 16. toukokuuta 2011
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Kahden viikon kuluttua Manhattanilla
Kyllä aika rientää. Oikeasti vajaa kaksi viikkoa, niin meidän sratti Amerikkaan alkaa. HUI!
Sain äitienpäivälahjaksi tyylikkään pikkutavaramatkalaukun. Sinne von pistää rasvat ja muut tarpeelliset purnukat kätevästi samaan veskaan. TYKKÄÄN :))
Serja on luvannut lainata meille erikokoisia (isoja) matkalaukkuja. Tarkoitus on täältä lähtiessä mennä mahdollisimman kevyesti (tarkoittaa, ettei paljoa mitään mukana) ja tullessa täytetään laukut Siirin tavaroilla. Tuo tarkoittaa tietysti pakkaamiseen erittäin vakavia haasteita!
Pakkaamisen olen aloittanut vasta mielen tasolla. Eli mitään en ole juurikaan asian hyväksi tehnyt. On minulla tuossa ruokailutilan lipaston päällä tyhjä paperi ja kynä, voin siihen aina kirjoittaa mieleen tulevia tärkeitä mukaan otettavia tavaroita. Arkki on vielä täysin tyhjä...
Tuliaiset on toinen päänvaiva. Vierailemme kuitenkin kohtalaisen monessa perheessä. Kaikille haluamme viedä jotakin mukavaa (mieluiten huokeaa ja kevyttä) muistoa Suomesta. Todennäköisesti se on MARIMEKKOA...
Sain äitienpäivälahjaksi tyylikkään pikkutavaramatkalaukun. Sinne von pistää rasvat ja muut tarpeelliset purnukat kätevästi samaan veskaan. TYKKÄÄN :))
Serja on luvannut lainata meille erikokoisia (isoja) matkalaukkuja. Tarkoitus on täältä lähtiessä mennä mahdollisimman kevyesti (tarkoittaa, ettei paljoa mitään mukana) ja tullessa täytetään laukut Siirin tavaroilla. Tuo tarkoittaa tietysti pakkaamiseen erittäin vakavia haasteita!
Pakkaamisen olen aloittanut vasta mielen tasolla. Eli mitään en ole juurikaan asian hyväksi tehnyt. On minulla tuossa ruokailutilan lipaston päällä tyhjä paperi ja kynä, voin siihen aina kirjoittaa mieleen tulevia tärkeitä mukaan otettavia tavaroita. Arkki on vielä täysin tyhjä...
Tuliaiset on toinen päänvaiva. Vierailemme kuitenkin kohtalaisen monessa perheessä. Kaikille haluamme viedä jotakin mukavaa (mieluiten huokeaa ja kevyttä) muistoa Suomesta. Todennäköisesti se on MARIMEKKOA...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)