Aivan käsittämättömän ihana matka takana, vaikka paljon on vielä edessä.
Vaikka kaikenlaista vastonkäymistäkin on tullut koettua :)
Kirjoittaessani tätä on keskiviikko - kello melkein puoliyö. Olemme noutaneet Chicagon lentokentältä viimeismmänkin perheenjäsenen mukaamme ja KOKO PERHE KOOSSA TAAS!! :))
No niin siis kronologisessa järjestykessä:
kuvat:
Alakulmassa oikealla Grönlannin kalliovuoret! (SIIS JÄÄVUORET = TAPION HUOMAUTUS)
tämä taas oli meidän näköala hotellihuoneestamme.
Tapio oli lähettänyt toiveen hotellille sähköpostitse, että huoneemme olisi mahdollisimman korkealla; ja olihan se kerros 33 - tosin hotellissa olisi ollut vielä muutama kerros korkeammallakin.
Ja hotellimme sijaitsi ihan YTIMESSÄ! Ulos ovesta ja oltiin suoraan kiihkeintä ihmisvilinää Brodvaylla :)
Maailma on niiiiin pieni! Heti löytyi tuttuja: eikös se ollutkin Minni Hiiri joka kaappasi komean poikamme syleilyynsä.
Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme Breakfastille, Tapio oli herännyt aamulla aikaisin - paljon ennen minua ja Einoa (Tapio ei saanut heti kiinni Amerikan ajasta, Einolle ja minulle ei tehnyt vaikeata). Herättyään Tapio oli lähtenyt katselemaan lähitienoota ja löytänyt oivallisen aamiaispaikan. Amerikankiertueellamme on tullut todetuksi, että joka kuppilassa oli tarjolla puoleen päivään saakka Breakfasteja.. ja niissä riittää valinnanvaraaaaaa!
Aamiaisen jälkeen tapasimme sovitusti Palmion Maukan - tuon Tapion nuoruuden ystävän. Maukka oli luvannut näyttää meille New Yorkia. Ja niin tuo Maukka Tours alkoi. Ja olikin kovin antoisa.
Aloitimme kierroksen taksimatkalla lähelle WTC-tornien olinpaikkaa. Paikalle on rakenteilla kaksi uutta tornia.
Kävelimme eteenpäin, piipahdimme kahvilla Fiat nimisessä kahvilassa. Jaoimme Tapion kansas puoliksi tyypillisen amerikkalaisen FrensToastin joka tarjoillaan runsaan vaahterasiirapin kera, oppaamme söi aamiaiseksi lohimunakkaan, nam. Oikeustalon rappuset (LA LAW).
Kuva jossa on "puuhökötys" katolla, on talon vesisäiliö. Oppaamme valisti meitä, että New Yorkissa on lakisääteistä rakentaa puinen vesisäiliö katolle (ei sementtinen eikä teräksinen), tulipalon sattuessa puukehikko palaa ja näin valahtaa aimo annos vettä tulen päälle ja auttaa sammutustöitä! Glever (TÄMÄ SANA KIRJOITETAAN C:LLÄ = SIIRIN HUOMIO).
Kävimme puistossa jossa järjestetään useasti musiikillisia yleisötapahtumia.
Myös keskustan kaunis rautatieasema (jonka kunnostuksen Jacqline Onassis kustansi) katsastettiin. Eino seisoo sen vuoksi tuossa nurkassa, että rautatieasemalla oli sellainen kaarikatos joka johti ääntä erikoisesti.. Eino seisoi siis tuossa kulmassa ja minä toisessa (vastapäisessä) kulmassa. Kun Eino sanoi jotain, kuullosti siltä kun hän olisi vieressä puhunut (matkaa oli kutenkin useita metrejä). Kiehtovaa.
New Yorkin jätehuolto oli huomioinarvoinen. Siihen vaan kadulle jätesäkit ja jätekuski poimii siitä ne mukaansa.. Ei kovin hygienista.
NYBD poliisautoja seisoi useammassa kadunkulmassa, olo oli oikein turvallinen.
Kuva myös kuvaajasta :)
Kiinalainen kaupunginosa, sujuvasti siirtyminen italialaiseen kaupunginosaan..
Kaupunkikierros oli NIIIIIIIN antoisa! Kiitos verbaalisen Maukan! <3 Illalla kävimme vielä illallistamassa ravinotlassa JOE jotain (toisessa kollaasissa ylhäältäpäin; vasenalakulma) rasvaista ja maukasta.
Maanantaiaamuna suuntasimme sitten kohtalaisen ajoissa (pyydettiin tulemaan yhdeltätoista ja paikalla olimme 10.30) autovuokraamoon. Olimme toivekkaita, että pääsisimme starttaamaan sieltä hyvissä ajoin tapaamaan rakastsa tytärtämme Missouriin. Nooooooo, ei sitten ihan sujunut. Ensinnäkin vuokrauspaikka oli käsittämätön läävä! Henkilökuntaa kälyisessä tomistossa oli kolme tyyppiä. Kaksi niistä palveli meitä vuorotellen ja toinen niistä haukotteli kokoajan. Kyllä siinä mieliala laski! Eikä se kummemmin noussu siinä vaiheessa kun näimme tämän KÄRRYN jolla meidän pitäisi tehdä matka pohoisamerikkaan 8000 kilometriä! Sisustus tässä pyörillä kulkevassa kodissamme on 80-luvulta - ruskeat ja PEHMEÄT penkit. Lattia täynnä naarmuja, sälekaihtimet jos jonkinlaisessa tahrassa ja pölyssä. Hyvä puoli koko asiassa oli, että sisätila ei haissut oikein miltään, ei siis tunkkaiselta tai joltain raikastimelta jolla tunnkkaisuutta yritettäisiin pettää.. Niin ja starttaamaan pääsimme 15.30. Että aikataulu sitten heitti härämperusta heti lähtiessä.. Ei sekään mielialaa kauheasti nostanut :(
Kuvissa näkyy toimisto ulkoapäin. Ja auto sisältä, viisi pakettia peittoja lakanoita yms. muovipaketeissa.
Mieliala oli aika alhaalla siis. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli oikein sopiva autollemme, yhtä rähjäinen. Löysimme sen sattumalta - tienvarsilla ei ollut kovin paljoa opastuksia leirintäalueille, ja heti kun ensimmäinen merkintä tuli vastaan (neljäntunnin ajamisen jälkeen), päätimme leiriytyä siihen. Oli tärkeätä, että saimme hoidettua alkutoimenpiteet valoisassa.
Eikä tilannetta parantanut TIPPAAKAAN se, että yöllä kaasuvaroitin (PERKELE) soi ainakin kymmenen keraa, aluksi tietenkin olimme huolissamme, että kaasupullo vuotaa, mutta asian laita ei ollut näin. Lopulta kun varoitin oli siis herättänyt meidä ainakin kahdeksankertaa (soi aina kahdenkymmenen minuutin välein), päätin minä heittäytyä lattialle nukkumaan (kaasuvaroitinhan on lattianrajassa, sillä kaasu on raskaanpaa kuin ilma ja pyrkii lattialle), ja kuitata aina hälyytys kun sellainen alkaa... Huh oli se rankka yö. Aamulla kumminkin olimme jalkeilla tosi aikaisin (kiitos HEMMETIN KAASUVAROITTIMEN!) ja starttasimme matkaan. Pyrkimyksenä oli saavutta menettämämme aika (joka tuhraanuti siellä vuokraamossa).
Seuraava Campinarea olikin miellyttävämpi. Minä olin jo matkan aikana pyyhkinyt kaikki pölyiset ja törkyiset sälekaihtimet puhtaiksi. Kun asetuimme leirintäalueelle, siivosin tämän auton perinpohjaisesti. Ja tulikin aivan hemmetin likaista pesuvettä!! Mutta mieliala kohosi huomattavasti! Mielialaa kohotti myös että olimme päivän matkan päässä rakasta Siiriä :)
Seuraavana yönä ei muuten kaasuvaroitin piipottanut - kätevä puolisoni hoksasi jättää jonkin tuulettimen päälle, että sisällä kiertäisi ilma, tuo keino tepsi (ei olisi kyllä tullut minun mieleen!).
Ei tämä auto nyt niin paha olekkaan :)))
no tässä on sitten oikein Ameriiikanmallia matkailuauto. Ja pikkuauto tietenkin mukana matkassa - kätevää tutustua lähikaupunkiin..
No keskiviikkona ei ollut sitten mitään ongelmia herätä. TÄNÄÄN NÄKISIMME SIIRIN yhdeksän kuukauden jälkeen.
Lähdimme liikkeelle ajoissa, suunnitelmissa oli olla Chaffeessa puolenpäivän jälkeen.
Maininnan arvoista on muuten se seikka, että tuo NAVIKAATTORIN nainen ei hermostu ollenkaan ja osaa neuvoa todella virheettömästi määränpäät. Olen myös ylittänyt tuota ihmenaista kohdistuvan mustasukkaisuuden ;)
Seuraavassa kuvia ihanasta jälleentapaamisestamme - AH, kyllä elämä vain on niiiiin ihanaa :D
Lounaan jälkeen lähdimme autolla läheiseen kaupunkiin Cabe Girdenauhun (? varma kirjoitetaanko noin)..
Kävimme ihanassa kahvilassa nauttimassa jälkiruokajuustokakkuja. ÄHKY.
Kiertelimme hieman kaupungilla, kävimme mm. satamassa. David huomasi, että ulkona myrskyvaroitus sireeni huutaaa. HUI. Jouduimme keskelle tornadoa. Joplinissa (noin km päästä Chaffeesta) oli juuri paripäivää sitten tornado pyyhkäissyt taloja nurin ja yli sata ihmistä oli kuollut.
Kyllä siinä eteläpohojanmaan tyttöä tärisytti.
Tästä kuitenkin selviydyttiin säikähdyksellä..
Tai no melkein, seuraavana aamuna kun heräsimme, oli sähkökatkos (edellinen katkos oli kestänyt kolme päivää, tosin muutama vuosi sitten). Jenniferin ja Davidin kodissa on oma porakaivo, joten vettäkään ei voinut käyttää ku ei siis tullut sitä sähköä. Enemmän tilanne varmaan harmitti isäntiä kun meitä vieraita. Lähdimme aamiaiselle jälleen tuohon lähikaupunkiin Cabeen (tuttavallisemmin ja helpommin kutsuttuna).
Siellä ollessamme David sai viestin naapuriltaan, että sähkökatkos on ohitse ja elämä palasi normaaliksi :)
Ohessa muutama kollaasi Nolenin kodista sisältä ja ulkoa.
Nyt on kello täällä jo kaksi yöllä (näistä kirjoittamistani tapahtumista on jo siis muutama päivä, emme vietä aikaamme enää Jenniferin ja Davidin luona) - koko muu perhe nukkuu. Taidan minäkin mennä maate. Toivottavasti löydämme taas leirintäalueen jossa tämä netti toimii, niin voin jatkaa tätä blogiani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti